Työharjoittelujakso Turussa - Vaatturiliike Miia Virtanen

Suoritin työharjoittelujakson Turussa Miia Virtasen vaatturiliikkeessä.

Etsin työharjoittelupaikkaa alunperin kaupungin perusteella (Tampereelta tai Turusta), koska tavoitteisiini nähden niistä löytyi laatutasoa, vaihtelua sekä useampi kiinnostava yrittäjä/yritys. 

Lopulta vastaan tuli Vaatturiliike Miia Virtanen.

Miia on toiminut yrittäjänä 2004 vuodesta lähtien, sekä ajan ja koulutuksen myötä kerryttänyt osaamista vaatturi- sekä ompelijamestarin tasolle. 

Tilaustöinä hän valmistaa yksilöllisiä pukuja joko perinteisesti räätälintöinä tai tehdasvalmisteisina mittapukuina. Lisäksi hänellä voi teetättää mittapaitoja (yhteistyössä sveitsiläisen mittapaitavalmistajan kanssa), korjaus- ja muutostöitä sekä prässäys- ja huoltotöitä. Materiaalit laadukkaita englantilaisia ja italialaisia kankaita, joista jääneiden palojen kanssa pääsin itsekin työskentelemään.

Hän toimii myös jäsenenä (jäsenliike ja sihteeri) Suomen Vaatturiliitossa, joka on perustettu Turussa vuonna 1895. Liitto vaatii jäseniltään ehdotonta ammattitaitoa ja monet jäsenliikkeet ovat taidoiltaan jopa kansainvälisesti mitattuna erittäin korkeatasoisia. Tavoitteena ja velvollisuutena pidetäänkin huolta ammattikunnan nuorten jäsenten jatkokoulutuksesta sekä kehityksestä ja ylläpidosta muoti-ja ammattitiedosta jäsenten keskuudessa.

Suomen Vaatturiliitto Ry

Asiakaskunta koostuu ihmisistä, jotka haluavat kiinnittää huomiota yksilölliseen pukeutumiseen erottuakseen massasta. Joidenkin taas täytyy aseman tai (työ)tehtävien puolesta, kuten kansainvälisissä yhteyksissä, kiinniittää huomiota etikettipukeutumiseen ja edustavaan ulkoisuuteen. Lisäksi moni suosi myös korjausompelua.

Miialla itsellä on ollut useampi mentori, joilta hän on koonnut tietoa ja suodattanut ne itselleen toimiviksi. Koin siis, että hänellä oli taito toimia myös itse mentorina sekä huomioida opetettavaksi juuri minulle toimivimmat tavat ja harjoitukset.

Työharjoittelujakso sijoittui joulukuulle (kaksi viikkoa) sekä helmi- ja maaliskuulle (puolitoista kuukautta).

Tavoitteena oli jälleen haastaa ja kehittää itseäni sekä laajeentaa osaamistani ja tietämystäni alan sisällä. Koska ompelijoilla ja vaattureilla on eroja työtapojen ja jopa työvälineiden välillä, halusin oppia juurikin uusia tekniikoita ja mahdollisesti parantaa oman työskentelyn laatua. Alun perin olisin valmistanut myös miesten vaatteen näyttötyönä, mutta aika ja osaaminen (juurikin vaattureiden työtavoilla) ei tällöin riittänyt.

Vaatturin/Räätälin ja ompelijan koulutuspohjat ovat hyvin erilaisia, vaikka molemmissa ammateissa ommellaan. Vaatturi/Räätäli valmistaa tilaustyönä raskaampaa puvustoa, kuten pukuja, päällysvaatteita ja juhlapukuja. Käsityön osuus on suuri, koska ammatissa käytetään perinteisiä työmenetelmiä. Ompelija vastaavasti työskentelee kevyemmän vaatetuksen ja materiaalien parissa, kuten puserot, hameet, jakut, hää- ja iltapuvut.

Tiivistettynä koko jakson aikana pääsin perehtymään vaattureiden työskentelytapoihin käytännön kautta: ompeluharjoituksia (taskuja, hihoja, lahkeita, jne), erilaisia tekniikoita ja materiaalien käsittelyä rakenteiden analysointia sekä olla mukana seuraamassa mittojenottoja, sovituksia ja asiakaskohtaamisia. Sain materiaalien ja työpäivien puitteissa tehdä jopa niin paljon harjoituksia kuin vain jaksoin. 

Kehittämiskohde minulla henkilökohtaisesti oli käsinompelussa, sisältäen muun muassa napinläpien tekoa, harsinlangan käsittelyä sekä hihojen pumpsaamista. Lisäksi tarkkuuteen laadun suhteen sai uusia näkökulmia, etenkin työvälineiden kautta.

Liike sijaitsee Turun kauppatorin läheisyydessä ja tilaa riittää hyvin asiointiin, mutta myös työntekoon. Pääsin itse työskentelemään toisen ompelukoneen ääreen sekä tarvittaessa käyttää silitys- ja huolittelulaitteita.

Oma työpäiväni alkoi klo 9 ja kesti usein ainakin klo 17-18 saakka, usein olin pidempäänkin. Itse liike oli avoinna arkisin klo 10-17 (perjantaisin klo 10-16).

Sattui myös sen verran hyvä tuuri, että Miia pystyi olemaan enempi läsnä myös minun ohjeistamisessa omien asiakastöidensä rinnalla. Usein alkuvuodet ovat saattaneet olla yrittäjyyden kannalta kiireisiä, mutta sekin on vaihtelevaa.

Kehitys käsintehdyissä napinlävissä:

Rundel

Kuosi

Onnistuneesti kohdistettu liituraita tasku patulla/läpällä sekä takatasku.

Nappien ompelu jakun hihaan.

Kuosi napinläpeä varten tarvittavia työvälineitä, sekä valmisteluja napinläpiä varten.

Rintataskuja.

Vetoketjun vaihto.

Hihojen pumpsaamisen harjoittelun lopputulos
vuoren puolelta.

Itsearviointi jaksosta: Koin, että vaikka en saanut suoritettua ja valmistettua näyttöjen suhteen mitään tuotetta, sain kuitenkin alustavasti perusteellista perusasioiden kertausta ja kehitystä harjoitettua, mikä ei ole koskaan pahitteeksi. Vaikka alunperin tiesin ompelijoiden ja vaattureiden työtapojen eroista, sekä päässyt niitä lyhyesti aiemmin myös kokeilemaan, oli moni asia edelleen uutta. Lisäksi nyt oli myös kiva pureutua ajan kanssa, miksi juuri näin tehdään tai miten työergonomia voi hallitusti vaikuttaa työn lopputulokseen. 

Suhtauduin työskentelyyn sekä kaikkeen saatuun oppiin mahdollisimman avoimesti. Verrattuna esimerkiksi "ensimmäisen vuoden minään", en välttämättä olisi edes uskaltanut lähteä vaatturiliikkeeseen saatika toiseen kaupunkiin työssäoppimisjaksolle. Loppupelissä huomasin työskentelyssä sekä laaduntarkkailussa itselläni huimaa kehitystä, siihen nähden, että aikaa oli vain kaksi kuukautta. Tilaisuus oli siis kaikin puolin positiivinen - mikään kokemus, kehitys tai oppi ei ole koskaan turhaa.

-inka